Raahe on yksi Suomen kunnista, joka tunnetaan kauniista historiallisista kohteistaan. Matkailu on yksi ihmiskunnan olennaisimmista kokemuksista. Matkakohteet voivat vaihdella moderneista ja trendikkäistä paikoista aina rustiikkisiin kohteisiin asti. Jotkut matkustavat paikkoihin eri syistä - toiset ikuistamaan kauniita valokuvia, kun taas toiset historiallisista syistä. Tämä on etu niille, jotka haluavat vierailla ainutlaatuisissa paikoissa.

Raahe on pieni kaupunki, jossa on noin 25 000 asukasta, mutta erilaisten kehityshankkeiden ansiosta siellä on yksi alhaisimmista työttömyysasteista. Näistä kehityshankkeista huolimatta kaupunki on onnistunut säilyttämään vanhan henkensä, sillä vanhat puurakennukset ovat edelleen pystyssä ja kaupungissa vieraileminen on kuin aikamatka menneeseen aikaan.

Raahe tarjoaa myös monipuolisia kauppoja, baareja ja ravintoloita, joista kaikki voivat nauttia. Toisin kuin monet muut pienet kaupungit ja kunnat, Raahe pystyy tarjoamaan palveluita matkailijoille, sillä siellä on useita harrastusmahdollisuuksia ja laitoksia, jotka ovat paikallisten ja matkailijoiden suosiossa.

Kaupungin historia

Raahe kätkee sisälleen merkittävän historian. Kaupunki perustettiin vuonna 1649 Ruotsin kenraalikuvernöörin toimesta nimellä Brahestad, suomeksi Raahe. Kaupungin maine perustui aikoinaan sen taitoon hyödyntää puuta rakennuksissa ja muissa rakenteissa, minkä vuoksi sitä kutsutaan puukaupungiksi. Julkiset rakennukset, kuten kaupungintalo, ovat edelleen hirsirakenteisia. Tänäkin päivänä kaupunki on tunnettu puukaupunkinimikkeestään ja vanhat puurakennukset ovat yhä sen päänähtävyys.

Raahe on kokenut historiansa aikana myös vaikeita aikoja. Kaupunki on kärsinyt niin nälänhädästä kuin sotien aiheuttamista tuhoista, jotka ovat vieneet mukanaan tuhansia kaupungin asukkaita. Suomessa 1600-luvulla koettiin vuosia, jolloin viljasatoja ei saatu ja tämä johti nälänhätään ja lopulta kuolemiin.

Kun maa oli vähitellen toipumassa nälänhädästä, alkoi Suuren Pohjan sodan aika, jolloin Raahe joutui venäläisten joukkojen polttamaksi. Kaupungin asukkaat joko lähtivät Ruotsiin, pakenivat Pohjois-Suomeen tai piileskelivät metsissä. Valitettavasti osa heistä joutui vangituiksi, kidutetuiksi ja vangittiin.

Kun rauha oli saavutettu, selviytyjät ja yrittäjät jälleenrakentivat kaupungin entiseen loistoonsa. He palauttivat kaupungintalon ja muut puiset rakennukset alkuperäiseen kuntoonsa. Rakennusten lisäksi kaupunki kasvoi ja menestyi. Saatuaan peruskaupungin oikeudet ja oikeuden vapaaseen purjehdukseen muihin maihin, kaupunki pystyi viemään tavaroita ulkomaille. Näitä tavaroita olivat muun muassa piki ja terva, puutavara, nahat ja voi. Satamien ansiosta kaupungilla oli etulyöntiasema helpottaessaan kauppaa muiden maiden ja kaupunkien kanssa.

Kaupungin taloudellisen kasvun myötä myös sen asukasluku alkoi kasvaa. Asukaslukumäärän lisääntyminen kasvatti myös asukkaiden taitoja. Osa asukkaista oli käsityöläisiä, mikä mahdollisti tuotteiden valmistuksen ja viennin kasvun. Kaupungin kehityksen myötä sosiaalinen eriarvoisuus tuli entistä selvemmäksi. Mitä varakkaampi perhe oli, sitä lähempänä kaupungin keskustaa he sijaitsevat. Valtapositionhaltijat, kuten kaupunginjohtaja ja muut kaupunginvaltuuston jäsenet, rakensivat myös asuntonsa kaupungin keskustaan.

Kaupungin vaurauden kasvu ilmentyi myös uusien asuntojen ja rakennusten rakentamisessa. Kahden kerroksen korkuiset talot yleistyivät. Talojen koko riippui perheen varallisuudesta; mitä varakkaampi perhe oli, sitä suurempi talo heillä oli. Nämä talot sijaitsivat myös laajoilla tonteilla kaupungin keskustassa.

Köyhemmät perheet asuivat kaupungin laitamilla pienemmissä taloissa ja pienemmillä maatilkuilla. Raahe ei ole koskaan ollut tunnettu maatalouskaupunkina, joten laitamilla sijaitsevat pienemmät tilat eivät vaikuttaneet tuotettujen tuotteiden laatuun. Edistyminen johti myös kaupungin alueen laajentumiseen.

Kaupungin kukoistuksen huipulla kohtasi mittava tulipalo, joka tuhosi suuren osan Raahen keskustan rakennuksista ja kodeista. Yksi pahiten kärsineistä rakennuksista oli kaupungintalo, joka kärsi mittavia vaurioita ja jonka tiloissa säilytetyt asiakirjat tuhoutuivat kokonaan.

Kaupungin toinen osa, jossa kirkko ja pienemmät asunnot sijaitsivat, säästyi tulipalolta. Raahea kohdannut tulipalo tarjosi mahdollisuuden kaupungin uudelleenrakentamiselle ja uuden suunnitelman luomiselle. Tämä johti suuremman markkinapaikan rakentamiseen ja strategisesti merkittävämmälle alueelle.

Uudet kodin rakentamista koskevat ohjeistukset olivat myös astuneet voimaan. Kahden kerroksen korkuisia koteja ei voitu enää rakentaa, vaan kotien oli oltava kivijalkaisia ja näiden tuli olla yhdenmukaisia. Vaikka markkinoilla ja kodeissa oli tapahtunut muutoksia, tien leveys pysyi ennallaan.

Raahe liitettiin myöhemmin osaksi muuta Suomea, kun kaupunkiin vihdoin saatiin rautatieyhteys. Hankkeen valmistuminen kesti muutaman vuoden, mutta se oli merkittävä parannus kaupungin asukkaille. Lähes samoihin aikoihin rautatieyhteyden kanssa purjelaivat korvautuivat höyrylaivoilla. Tämä ei kuitenkaan haitannut kaupankäyntiä, joka tapahtui Raaheen, sen ympäröiviin kaupunkeihin ja jopa muihin maihin. Sen sijaan höyrylaivat vahvistivat kaupungin kaupankäynnin teollisuutta.

60-luvulla Rautaruukin terästehdas rakennettiin kaupunkiin. Tämä houkutteli ihmisiä asettumaan Raaheen pysyvästi. Tehtaassa oli tällä hetkellä työllistetty 7000 miestä. Tämä on myös vaikuttanut kaupungin nopeaan kehitykseen ja muutoksiin. Kasvava väestömäärä on edellyttänyt uusien asuntojen rakentamista.

Vanhojen talojen purkamisen sijaan luotiin uusi keskusta. Myös hallituksen palvelut siirrettiin uuteen keskukseen. Vanhat puutalot säilytettiin. Tähän päivään asti vierailtaessa Raahessa tämän aikakauden todisteet ovat nähtävissä. Toisella kaupungin puolella, jossa modernimmat kodit ja mukavuudet ovat läsnä, säilytetään myös puutaloja.

Vanhankaupungin säilyttäminen on pelastanut noin 150 asuintaloa ja noin 200 talousrakennusta. Kyseessä ei ole pelkkä kaupungin osan raunioitunut jäänne, vaan vanhakaupunki on yhä osa asutusta Raahessa. Säilyttämisprojekti on osoittanut, että vaikka kaupunki kehittyy ja uudistuu, vanhoja asuinrakennuksia voidaan yhä käyttää.